Marrasputki 2020

Putki kuljettu päästä päähän ja hyvin meni. Marraskuu oli tosi lämmin vai montako kertaa olet nähnyt kahdenkymmenen asteen lämpötiloja tähän aikaan vuodesta?

Paikoin pääsimme lenkkeilemään hernerokkasumussa.

Pitkiksiä pitkin pitkiksiä.

Ja näimmepä myös vihreällä maililla olevan muuntajakopin.

Ja kun aikansa jaksaa kitkuttaa, niin putki on poikki ja pinossa. Lopputuloksena syntyi kuukausiennätys juoksua ja mitään merkittäviä vammoja ei syntynyt. Lonkankoukistajat olivat pahiten juntturassa ja parin viimeisen päivän juoksut sateessa saivat dogan duggoon, mutta hyvä että läksin!

Comments

Transgrancanaria Classic (126 km, noin 6500 D+) Never again, yeah right

Meidän jengi Gran Canarian katolla Pilvien seasta löytyvät kuninkaanportaat Täydellinen auringonlasku Raapustelin kovan treeniohjelman päälle kaikenlaista joutavaa. Ihan oikea treenejä heikentävä juttu mulle tuntuu olevan kylmä ja pöpperöinen maaston pinta kotisuomessa. Lopputuloksena lantion seudulla inhottava kipu toimii kuin vilkku päällä. Vuorottelee vasemman ja oikean kankun kanssa. Pohjalle on kertynyt muutama ihan ookoo treeni, muttei lähestulkoon sellaista määrää jota ajattelin. Näinpä skaalaan tavoitteita alaspäin. Rima pysyy paikallaan kun riman alittaa, totesi Juice aikoinaan. Mä tavoittelen maaliin ja jos pystyn hölkkäämään rennosti kuninkaanportaat alas, niin papukaijamerkki heijastettakoon taivaalle! Jotain kämmiä täytyy aina tehdä valmisteluissa. Tällä kertaa en tajunnut ottaa passia mukaan numerolapun hakureissulle. Kuin ihmeen kaupalla löysin kuvan ajokortistani pilvestä ja toimihenkilö luovutti kisakamat ilman ylimääräistä ketunlenkkiä hotellilla. Bueno! Kivaa sen sij

polkujuoksuleiri Ehrwald Garmisch Füssen (30.8 - 6.9)

Matkakertomus reilun sadan kilometrin vuorijuoksuleiriltä Ehrwald on tosi nätti pikkukylä vuorien sylissä Itävallassa. Meidän reissun taika tapahtuu vehreiden niittyjen sijaan vuorilla. Saksan korkein vuori, Zugspitze odottaa valloittamistaan pari kilometriä korkeammalla laaksosta. Meidän nelikko Tomi, Santtu, Max ja mä yövymme hienossa hotellissa, Pure. Siistit vuoteet ja hiljainen atmosfääri ei siivitä meitä hyvään yöuneen. Vuorikuume on vähän sellainen vaiva. Ensimmäinen päivä Tämä ei kuitenkaan menoa estä, vaan tukevan aamupalan jälkeen seikkailu alkaa helpolla laskettelurinteen huoltotien sauvomisella kohti korkeuksia. Yllättävän varhaisessa vaiheessa juttujen taso muuttuu ala-arvoiseksi, jossa ei sinänsä ole uutta pilvettömältä taivaalta paahtavan auringon alla. Tähän kohtaan mainitsen, että meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen. Aurinkoista ja ajoittain hikeätiristävän kuumaa! Aurinkorasvaa ei kannata unohtaa tai saa punahehkuisen niskan. Nimimerkki kokemu

Chianti ultra trail 21.3. - 24.3 (104km, 4km D+)

Max sai ikuistettua ihan nätin aamunkoin Matkakertomus eli pojat lähtee Raddalle. Tämä ei ole kirotusvire, vaan pelipaikka sijaitsee Toscanan viinilaaksossa Radda-nimisessä kylässä. Helsinki-Vantaalla tekemiseen luo tunnelmaa Espresso Housen kausituote Tea Latte Honeycomb normaalikokoisena. Aikamoinen ämpäri parfymoitua juomaa voi olla se juttu, muttei mun juttu. Mutta hei. Mehän emme märise, vaan lähestymme asioita positiivisen kautta, kauniin räntäsateisen kelin innoittamana. Juoman huumaava tuoksu houkuttelee mieleen kesän ja kärpäset. Annetaan siis ajan kulua, ja katsotaan löytyykö tarinasta viittauksia näihin ajatuksiin tuonnempana. Kuuntelen koneessa Emmi Itärannan kirjaa Kuupäivän kirjeet. Sol. Jos kuuntelet tämän mielestäni kiinnostavan kirjan, ymmärrät viittauksen tai ehkä et. Voihan olla, että pidät tätä tekotaiteellisena paskana ja murahdat LOL. Matkalukemiseksi valikoitui kirjastosta Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö. Katsotaanpa sisäl

Mun lappujuoksut

Search This Blog