Mun lappujuoksut

Espoon Rantamaraton - pitkästä aikaa pidempi matka asfaltilla Torstaina duunipaikan fudisturnauksesta jalat hellänä nivusten lähellä, sisentäjien puolella, kun en vaan ole ollut kentällä vuosiin. Alaselkä oli aamulla ihan juntturassa vasemmalta puolelta. Maratonvauhtisia harjoituksia, vaikkapa puolimaran pituisena tälle vuodelle tasan nolla. Korona-aika on ollut kaikessa tekemisessä säälimätön ja siksipä tavoitteet päivän kisalle olivat lähinnä hyvä pitkä lenkki, ehkä neljän tunnin alitus.  Erinomaisten yöunien jälkeen aamulla oli kuitenkin nuutunut olo ja aamukahvin ja kauppareissun jälkeen makoilin sängyssä ja kuuntelin podcastista hömppää jakson loppuun. Lompsin alakertaan ja pannahinen, olin vetkutellut ehkä tarpeettoman kauan. Pikaisesti kamat päälle ja pyörän haku tallista. Missä kypärä? Ai niin, ne geelit. Tällaista säätämistä ja sitten pyörän selkään jo selkeästi kiiren tuntua pukkasi pyöräilyyn. Kerkeän kyllä. Tosi tyhjäksi vajunut takarengas tarjosi lisävastusta ja kun olin o

Kesä 22 ei ole ollut varsinaista urheilun juhlaa, ainakaan mulle. Kaksi koronaoletettua, joskin negatiiviseksi virallisessakin testissä saatua tulosta on vetänyt terän täysin tylsäksi urheilua ajatellen.  Onneksi tämä elämysleiri on ollut buukattuna kalenterissa, joten jos vaan kelit ovat kohdillaan, niin Tromssassa on hienot maisemat. Sukelletaan siis katsomaan mitä näimme ja miten meni - noi niinku omasta mielestä.  Torstaina saavuimme alkuillasta pelipaikalle. Lievää draamaa ja ensimmäistä kertaa jätin kirjan koneen penkin taskuun lähtötohinassa. Onneksi Tomi bongasi sen ja ei tullut setvittävää kirjaston kanssa.  Kylmä. Heti sai laittaa fleecehupparin tositoimiin. Hyytävä tuuli ja reilusti alle kymmenen astetta lämmintä. Suzuki katumaasturissa oli yksi hieno ominaisuus, nimittäin perseenlämmitin myös takapenkillä.  Radiosta pauhasi jumputusta. Musiikki vastasi hienosti kanavan nimeä TROMSHIT. Lentokentältä oli ehkä vartin matka majoitukseen Tromsa Camping.  Pikainen varusteiden