Vaarojen Maratonin jälkeen vietin kevyen siirtymäkauden, kunnes lenkkipoluille alkoi houkuttelemaan kuivanmaan seireenin tavoin marrasputki/putkula. Tavoitteena oli parantaa edellisvuoden tulosta ja samalla kilometriennätystä uusiin lukemiin. Hommahan meni puikkoihin paremmin kuin hyvin. Ei sairastelua, eikä epäterveitä tuntemuksia yhtä lenkkiä lukuunottaen, jossa vasemman jalan akillesjänteen kyljestä tuli epäilyttäviä signaaleja. On mahdollista, että tuo tuli trikoohousujen vetoketjusta. Putken aikana tutustuin moneen uuteen lenkkipolkuun, suurimmat ahaa-elämykset Helsingin keskuspuistossa ja Pikkukosken suunnalla. Joulukuun aikana on vielä kauden alussa kahden kesken olevan narunpään solmiminen. Toinen oli itselle hurja sadan verttitonnin tavoite. Se täyttyi itsenäisyyspäivän korvilla. Nyt kirjoittaessani 16.12. tavoitteesta on auki vielä reilu 80 kilometriä, joten ilman loukkaantumisia tavoite täyttyy. 23.12. päivitys: Tavoite täyttyi ja loppuvuosi lepoa! Männä viikolla o
Kokoan tähän ajatuksia urheilutapahtumista, joihin olen osallistunut numerolappu rinnassa sekä höntsäilymielessä.