Lappu valmiina Kolmen viimeisen viikon aikana hain juoksukuntoa kirjoitushetkellä seitsemän tunnin päästä alkavalle Rantamaratonille. Vauhti nousikin ihan mukavasti ja Strava ilmoitteli viime viikonloppuna statukseksi "peaking". Kiva saada lappujuoksu tällekin poikkeusvuodelle. Fiilis oli sellainen, että lähden hakemaan alle 5 min/km - vauhtista, eli mulle reipasta vauhtia. Tälle vuodelle sinänsä on tullut hölkyteltyä ihan mukavasti, joten uskon, että jalat sinänsä kestäisivät höykytystä. Viimeisellä viikolla keventelin juoksut, mutta en lopettanut niitä tyystin. Ei mitään erityisiä tankkauksia. Ehkä jalat olivat eilen vähän normaalia painavamman oloiset ja painuin pehkuihin jo vähän kello 9 jälkeen illalla. Uni on ollut ihan mukavan syvää, joskin vähän lyhyehköä ja katkonaista, eli siltäkin osin ihan semi-ok Tunnelman latistaa se tosiasia, että herätessäni kurkussa on viiltävä kipu ja nieleminen sattuu. Vilunväristyksiä, vaikka ei ole kuumetta. Jalat painavat tonnin. Sitä
Kokoan tähän ajatuksia urheilutapahtumista, joihin olen osallistunut numerolappu rinnassa sekä höntsäilymielessä.