Mun lappujuoksut

Tänä kesänä on ollut runsaasti kaikenlaisia lappujuoksuja ja näyttää siltä että maratonia en tänä vuonna juokse. Sen sijaan pari viikkoa takaperin ajattelin, että miltähän tuntuisi juosta kymppi? Sehän selviää vain siten, että otan seuraani Leppävaaran Sisuun yhteyttä ja järjestävän seuran jäsenenä saan osallistua mille tahansa matkalle. Tänä kesänä treeniä on tullut paljon metsässä, mutta kadulla ja kovalla sykkeellä ei oikeastaan ollenkaan. Pari kovempaa lenkkiä ja ihan täysi tekeminen on saada pidettyä harjoituksissa alle vitosen kilometrivauhtia. Jaloissa ja hermotuksessa tuntuu selvästi kesän pitkät polkukisat ja vauhti on kadoksissa. Kirjoitan tämän alustuksen Tough Vikingin jälkeisenä päivänä, flunssasta edelleen toipilaana ja tällä aattoviikolla en ajatellut tehdä oikein juuri mitään. Ehkä loppuviikosta pari jotain avaavaa vetoa, mutta paras lopputulos irtoaa arvaukseni mukaan sillä, että olen mahdollisimman terveenä viivalla. Teen päätöksen kisataktiikasta perjantaina. Nyt

Valmistautuminen ja lähtökohdat kisaan olivat mahdollisimman huonot: En tehnyt suunniteltuja punttisalitreenejä, puhumattakaan mistään lajityypillisestä harjoittelusta. Tämä johtui isolta osin siitä, että aikaa ja jaksamista verottivat kesän pitkät polkujuoksutapahtumat. Seli seli! Ihan varmasti aikaa löytyy, jos on tahtoa. ´ Ihan oikea este oli edellisenä sunnuntaina alkaaneesta flunssasta toipuminen. Kunnon räkätauti pienellä kuumeella asetti koko kisaan osallistumisen kyseenalaiseksi. Harmillisesti lentsu kaatoi tiimistämme pari soturia taistelua ennen petiin. Koska torstai oli kuumeeton päivä ja limaneritys oli asettunut, rakensin kisasuunnitelman: tsemppaan itseni ja joukkueemme viimeisetkin mahdollisimman nopeasti maaliin. Tässä kisassa saa ja pitääkin auttaa toisia, kun ei varsinaisesti podium-paikoista taistella. En siis lähtisi missään nimessä riuhtomaan liikoja esteillä. Miten tässä tavoitteessa onnistuin, ratkeaa hetken päästä. Yritän kirjoittaessa muistella, minkälai