 |
| Max sai ikuistettua ihan nätin aamunkoin |
Kuuntelen koneessa Emmi Itärannan kirjaa Kuupäivän kirjeet. Sol. Jos kuuntelet tämän mielestäni kiinnostavan kirjan, ymmärrät viittauksen tai ehkä et. Voihan olla, että pidät tätä tekotaiteellisena paskana ja murahdat LOL. Matkalukemiseksi valikoitui kirjastosta Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö. Katsotaanpa sisältääkö matka näihin liittyviä. Tajuste on hieno sana, sisältää reissu tajusteita tai sitten ei. Kirjasta oppii vaikkapa Rolling Stonesin Äidin pikku auttajan merkityksen. Kiintoisaa.
Rooma. Fiumicino. Vuokra-auto.Tesla 3 oli sinänsä kiinnostava 170 euroa, mutta vakuutukset kustantavat melkein 400 päälle ja enää ei niin houkuttele. Listalla oli tarjolla myös mysteeriauto. Rummun pärinää. Yllätys oli melkoinen, kun Tomi pomppasi valtavan täytekakun sisältä pelkät pupunkorvat päässään ja Max päästeli kainalopieruja säkkijärven polkan tahtiin. No ei hypännyt, eikä pärissyt mutta olisi voinut.
Matka Roomasta Toscanaan kulki moottoritietä pitkin sutjakkaasti Fiat 500 henkilökuljetinmysteeriolla. Saimme auton aivan vastapäätä hotellia parkkiin. Kätevää. Muutaman askeleen päässä
parkista nökötti Iso Musta Kukko, jonka lukija voi halutessaan kääntää mielessään englanninkielelle.
Kukon edessä oli pakko poseerata ennenkuin siirryimme hotelliin, joka sopii määritelmään ihan kiva. Maali näkyi ikkunasta ja starttipaikka sijaitsi kivenheiton päässä, joten pärjäämme tällä. Anekdoottina, että vessassa oli takka, joten tulee hyvä mieli. Mieluisana pidettäköön myös sitä, että hotellin kulmalla on kenkäkauppa, jossa tarjolla oli myös puukenkä. Siis vain yksi. Siitä saisi varmaan oivan parin jollekin mojovalle puujalalle, mutta vain yhdelle.
Yö sinänsä oikein hyvässä pedissä oli kieppumista johtuen hurjasta mätöstä pitsaa ja toisaalta liian kylmän ja kuuman vuorottelusta peiton alla. Huoneen kulmassa töhötti lämmitin ja katonrajassa viilennyspumppu. Ekologisen ihmisen valinta. Kun lämmitimen sai pois päältä ja ikkunan auki ja kuorittua pelkän lakanan peitteeksi, sain sentään nukuttua melkein seitsemän tuntia, jos kohta huonolaatuista unta.
Hotellin aamupala oli erinomainen ja sen jälkeen olo kuin synnytyksen loppuvaiheilla. Ihminen ei opi. Onneksi sain katsella uuninluukkua ja vatsa vajusi siedettäväksi. Seuraavaksi numerolapun haku ja drop bagin jättö.
Missä Siena, siellä hyvä viini on tainnut joku suomalainen poliitikko joskus todeta. Brunello di Montalcino on sitä parempaa Seppälää viiniskenessä. Sienan maakunta on lähellä Raddaa. Mainitsiko Juice aikoinaan, kuinka Sienan tornin korkeus sekoitti ryhmän tään pään. Max sanoi Sie, Sie ja Jouni na.
Ei sentään. Hieno paikka ja reilun tunnin ajeluiden päässä Raddasta. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.
Wikipedia kertoo paikasta näin: 1300-luvulla Siena oli Euroopan suurimpia kaupunkeja. Se oli myös rikas pankkikeskus, jossa oli paljon villakutomoita. Niiden tuotolla rahoitettiin komeita rakennuksia ja taidetilauksia. Sienan vauraus päättyi mustan surman riehuttua kaupungissa vuonna 1348. Tällöin väkiluku romahti 100 000:sta noin kolmannekseen.
Parkkipaikan löytäminen oli aikamoista ja saimme kirjaimellisesti viimesen paikan kisajärjestäjien pellollle raivaamalta parkkikselta. Meidän perässä tuli kymmenien autojen letka. Ei tämän paikan infra riitä näin isolle tapahtumalle ja pelisilmää ei ole, kun pari hassua ravintolaa normaaliajan auki.
Olet varmaan kuullut lausahduksen, että olisinpa ollut kuin kärpäsenä katossa tilaisuudessa. Ole sitten. Kuvailen tämän reissun kärpäsen perspektiivistä. Surrr. Kisa-aamuna katson Jounin päälakea. Aijai, pälvikaljua. Uimalakki on jäänyt päähän. Sisäkumi paistaa. Siirrän hieman kulmaa. Juoksukengät näkyvät vatsakummun yli. Okei. Ehkäpä lennähdetään starttikarsinaan, jossa ultraporsaat liikehtivät levottomasti ennen starttia. Nyt mennään eikä prokrastinoida eli vitkastella enää yhtään enempää.
Surinaa juhlaväkeen teki vartuneempi herrasmies, joka kiskaisi paidan pois vähän ennen starttia ja nostatti tunnelma. Startti pyssy olisi sanonut pum, nyt kello 04:00 lähdimme painamaan synkkään yöhön jonkun mitättömämmän äänen saattelemana. Sovitaan, että se ääni oli sur.
Maxin kanssa heitimme yläheipat ja haemme omaa juoksuvauhtia lössistä. Alkuvauhti on totuttuun tapaan reipasta. Hyvin reipasta. Reitti on helppoa alamäkeä ensimmäiseen huoltoon asti paria helppoa mäkeä lukuunottamatta ja siksi kovan alkuvauhdin voi ymmärtää. Se kutsuu seireenin lailla ajamaan seinään. Pidän yllä rentoa menoa ja kun tossu on syönnillään, niin tämä on kivaa puuhaa.
Kohtaaminen yössä. Vaihdan muutamat pikaiset sanat Mikkille ja Elisalle. Espoo Vantaa Porvoo kajahtaa komeasti Toscanan yössä. Kisassa oli muuten seitsemän suomalaista ja kaikki selättivät reitin. Hyvä me!
Vatsa on selkeästi ihmeissään alkuvauhdista.
Sain korjattua tilanteen vasta kolmannessa huollossa, kun biokätköily ei kiinnostanut. Kakkoshuollon viinitilallla olisi ollut ihan kiva olla joku vessa, mutta näitä ei kisajärjestäjät priorisoi. Kisailijoille nämä on tärkeitä juttuja.
Hieno auringonnousu Toscanan yllä johdatti ajatukset muualle. Reitti on helppo ja vauhti siksi oivallinen. Vain pari pistoa metsään, muuten taivalsimme hiekkatietä.
Hei, missä ne linnat luuraavat? Castillo meinaa selvästi viinitilaa tai jonkun historian henkilön kotia. Reitin varrelle mahtui pari oikeaa linnaa, jos multa kysytään.
Surinaa kuului korviini ehkä noin maran kohdalla. Kärpäsen doupattu mekaaninen serkkupoika drone sirahtaa ylitseni ja seuraa edesottamuksiani. Ehkä näitä pääsee katsomaan encorena palvelusta.
Sitä tikulla kengänpohjaan, joka polulla ramppaa. Tein viittä vaille Antit. Ihmettelin, että mikä terävä ja rajattu kipu piinaa keskijalkapohjaa. Kenkä jalasta ja mitään ei näkynyt. Päättelin, että joku on tullut kengänpohjasta läpi, mutta en välppää kengän kanssa enempää, kun vaihto päkiävoittoisempaan juoksuun ei tappanut jalkoja. Toki koin monta rattoisaa hetkeä, kun pomppasin kivelle ja tikku upposi jalkapohjaan. Antin kaktusepisodissa hän mainitsi, kengässä täytyy olla sellainen pohjalevy, että sieltä ei tule mikään läpi. Ei hän ihan väärässä ole.
Lämpötilasta. Summattuna kokonaisuudessaan: juoksijan keli. Yö oli lämpimämpi kuin ajattelin ja päivällä useimmiten pilvipoutaa. Mahtui reitille pari sellaista kohtaa, että alkoi korvissa surista, kun heikohko olo ja aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta vähän eri UV arvoilla kuin kotosalla.
Juoksusauvoille on oikeasti käyttöä melko harvoin, jos tavoitteena on vauhdikas kisa. Useimmat mäet ovat juostavia, joissa sauvat on vain tiellä. Kannattaa harjoitella sauvojen laittoa pois käsistä ja päinvastoin eikä kantaa niitä koko ajan käsissä. Varsinkin juostavat alamäet luonaavat rennommin, jos ei purista sauvoja. Oikeasti jyrkkiä ja liukkaita mäkiä on vähän, joten mun sauvat olivat liivissä kiinni suurimman ajan. Toinen juoksusauvan kehveli halusi antaa ylimääräistä kivaa, kun mekanismi oli vähän jumissa. Sauvassa on nappi, joka lukittaa sauvat mittaansa. Jos nappi ei nouse, kasvaa otsaan tatti. Yritän muistaa huoltaa sauvat kotona.
Tailwind on urheilujuomajauhetta ja oikeaoppisesti kokeilin sitä ensimmäisen kerran kisassa. Se toimi mulla oikein hyvin, enkä tuottanut perätuulen surinaa kisan aikana läheskään niin paljon, kuin jotkut geelit tuppavat tekemään. Satunnaiset kärpäset jättivat mut rauhaan. Kun jossain vaiheessa kisajärjestäjien tarjoilut tökkivät, sain selvästi tarvittavat aineet pussista. Liityin näin jauhojengiin. Kilpailevat merkit voivat toimia yhtä hyvin ja ehkä seuraavassa kisassa voin testata jotain ensimmäistä kertaa. Enkai sentään.
Prologi
Kisaan osallistui 412 juoksijaa, joista leikki jäi kesken vain 31ltä. Hyvä juttu.
Pohdin Tomin kanssa, kuinka vihainen Assukuningas Max on maalissa. Totuus oli toisenlainen. Max oli ihan innoissaan reitistä. Mahtava juttu.
Olen joskus kirjoittanut, että erinomaisen kisajärjestelyn merkki on se, että viimeinenkin maaliinsaapunut juoksija saa ruokaa ja huoltoa. Täällä tuo ajankohta oli sunnuntaina kello kaksi aamulla. Max saapui puolikymmenen kantturoissa, ja tarjoiluja korjattiin pois jo silloin.
Kisassa oli tarjolla näak-merkkisiä tuotteita, joiden nautintoarvo oli yääk.
Kisan jälkeen lihaskrampit vaivasivat minua etenkin vasemmassa peukalonhangassa siitäkin huolimatta, että sauvoin vähän ja kannoin sauvoja käsissä vielä vähemmän. Omituista.
Kokeilin Finnairin ultralight matkatavaraluokkaa ultrakisaan. Sauvat eivät mahdu ja hapokasta on myös kulkea samoilla kengillä koko reissu. Jatkossa laukku ruumaan taitaa olla viisain valinta, kun käsimatkatavarat saa painaa yhteensä kahdeksan kiloa.
Comments
Post a Comment