Mun lappujuoksut

  Kolme tonnia matkaa ja satanen verttiä Haastava vuosi on viimein paketissa. Ei ainuttakaan kisaa käytynä, kun jouduin jättämäään Espoon Rantamaratonin väliin, ja muut kisat korona jyräsi alleen. Positiivisessa vaakakupissa kuukauden verttiennätys maaliskuussa ja marrasputkessa kuukauden kilsaennätys. Todella harmi,ettei erityisesti maaliskuun mäkikuntoa päässyt mittaamana kisoissa ja hyvin huomaa, että motivaatio mäkiramppaamiseen mureni, kun kisat peruuntuivat. Ensi vuodelle kokonaissuunnitelmana on jättää kilometritavoitteet pois ja tuoda fillari mukaan kuvioihin kesällä. Tänä vuonna fillarointia oli ennätyksellisen vähän, 20 kilometriä (!). Ehkäpä Frisbeegolf ja uusi auto olivat suurimpia aikasyöppöjä. En tehnyt myöskään vuotuista fillarimatkaa mökille, jonka ensi vuonna kyllä teen, jos ei ihmeitä satu. Lyhyen tähtäimen suunnitelma on ottaa punttisali tai ainakin lihaskuntoa vähintään kolmena päivänä viikossa, sekä käydä urheiluhierojalla,, kun vasen reisi on ihan tötteröllä. Senk

 Putki kuljettu päästä päähän ja hyvin meni. Marraskuu oli tosi lämmin vai montako kertaa olet nähnyt kahdenkymmenen asteen lämpötiloja tähän aikaan vuodesta?  Paikoin pääsimme lenkkeilemään hernerokkasumussa. Pitkiksiä pitkin pitkiksiä. Ja näimmepä myös vihreällä maililla olevan muuntajakopin. Ja kun aikansa jaksaa kitkuttaa, niin putki on poikki ja pinossa. Lopputuloksena syntyi kuukausiennätys juoksua ja mitään merkittäviä vammoja ei syntynyt. Lonkankoukistajat olivat pahiten juntturassa ja parin viimeisen päivän juoksut sateessa saivat dogan duggoon, mutta hyvä että läksin!