Lappu valmiina |
Kolmen viimeisen viikon aikana hain juoksukuntoa kirjoitushetkellä seitsemän tunnin päästä alkavalle Rantamaratonille. Vauhti nousikin ihan mukavasti ja Strava ilmoitteli viime viikonloppuna statukseksi "peaking". Kiva saada lappujuoksu tällekin poikkeusvuodelle. Fiilis oli sellainen, että lähden hakemaan alle 5 min/km - vauhtista, eli mulle reipasta vauhtia. Tälle vuodelle sinänsä on tullut hölkyteltyä ihan mukavasti, joten uskon, että jalat sinänsä kestäisivät höykytystä.
Viimeisellä viikolla keventelin juoksut, mutta en lopettanut niitä tyystin. Ei mitään erityisiä tankkauksia. Ehkä jalat olivat eilen vähän normaalia painavamman oloiset ja painuin pehkuihin jo vähän kello 9 jälkeen illalla. Uni on ollut ihan mukavan syvää, joskin vähän lyhyehköä ja katkonaista, eli siltäkin osin ihan semi-ok
Tunnelman latistaa se tosiasia, että herätessäni kurkussa on viiltävä kipu ja nieleminen sattuu. Vilunväristyksiä, vaikka ei ole kuumetta. Jalat painavat tonnin. Sitä paljon Rantamaraton. Juoksuja tulee, mutta kieltämättä ohuesti harmittaa nyt.
Jalkoja on iskutettu tälle vuodelle kelpo tavalla, kohdistus toki enemmän vuoristokisoihin ja poluille |
En näe Ourassa mitään hirmu hälyttävää, lämpökään ei koholla |
Comments
Post a Comment