Calathon 96 km (11.7.2020)

Hämmentävän hieno keli ja maisemat koko reissun ajan Larsmo-Öja seudulla

Pieni reippailu pitää mielen virkeänä. Pääsen vasta nyt koneelle naputtamaan tarinan ja toivottavasti muistan reissusta edes jotain. Laittakaa turvavyö kiinni, Nyt mennään.

Tapatuma alkaa lauantaiaamuna kello viisi. Ajoin ensin kotoa liki viisisataa kilometriä ja olin perillä Larsmon koulun parkkipaikalla noin kello puoli yhdeksän aikaan perjantaiehtoona. Halusin ja sain oman Martin Stefanov - hetkeni, joka tarkoitaa sitä, että nukun autossani virkistävät yöunet, Näin aamulla pääsee näppärästi suoraan reitille ja tällä taktiikalla saa nukkua vähän pidempään linnunlaulun ja honkien huminan säestämänä. Homma ei mennyt niinkuin Strömsössä. Siitä pitivät huolen läpi koko yön rällännyt nuoriso ja erittäin vilkkaasti liikennöity tie. Pohjanmaa ei nuku koskaan. 

Tuossa verrokkina Martinin oikeaoppinen autossayöpyminen Vaaroilta: https://www.youtube.com/watch?v=Bvu_-1Cxe3Q

Ei ihan paras mahdollinen yöuni

Säätiedotus oli lupaillut melkoisen kamalaa keliä reissun ajaksi, sadetta ja myrskyäkin oli väläytelty. Heräsin kuitenkin aurinkoiseen, himppasen viileään aamuun. Kaima kiikutti mulle kupposen kahvia termarimukissa ja sen jälkeen arvoin pitkien vaatteiden kanssa ja päädyin jättämään pitkän juoksupaidan ja shortsien päälle verkkarit. Noin kahden kilometrin jälkeen verkkarit sujahtivat juoksuliiviin ja tiesin, ettei tällä reissulla tulisi ainakaan kylmä.

Helppokulkuinen polku johdatti meidän arviolta parikymmenpäisen polkujuoksuporukan merenrantapaikkaan, olisiko sen nimi ollut Sumujenlahti tai jotain sellaista. Aamuaurinko siivilöityi vedestänousevan usvan läpi ja tiesin jo tässä kohtaa, että reissu olisi kaiken vaivan arvoinen.

Yksi erityisen hieno juttu reissusta oli Team Nordic Trailin järjestämät huollot. Oma täydennyspussi kulki huoltoautossa ja siihen pääsi käsiksi noin kymmenen kilometrin välein. Huoltopisteillä oli tarjolla myös vettä ja kaikenlaisia herkkuja. Mukana oli useita osallistujia, joille kertyisi pisin juoksumatka ikinä. Hienosti useimmat jaksoivat juosta pelisuunnitelmansa mittaisen matkan ja hyvällä huollolla oli varmasti onnistumisen kanssa tekemistä.

Koko päivän pelkkää auringonpaistetta ja ihan kivat maisemat

Kisan reitin ideoinut Carl Anton Manns (Cala) oli tehnyt hienoa työtä ja saanut kerättyä hienon läpileikkauksen maisemasta. Iso kiitos! Reitin haastavimmalla kohdalla rantakivikossa hän tuskaili kuumuutta ja leikkisästi totesimme, että nyt täytyy saada kalalle vettä ja pohdimme, että onko tuo metsässä taivaltava polkujuoksija hirvi vai kala. Miten vaan, mutta hienosti hänkin juoksi pisimmän juoksunsa maaliin asti.

Kaima kumartaa Mekkaan päin

Noin puolessa välissä reittiä oli huoltopiste, jossa Cutoff Trail Runners oli järjestänyt keiton alkoholittomalla oluella ja mandariineilla ryyditettyjä. Ai että ne upposivat kuin onttoon jalkaan. Kaupan päälle paikalla oli vieläpä vessat ja siellä pystyi huuhtomaan naamansa kylmällä vedellä, joten kyllä kelpasi.

Myös manboobsit täyttyivät isossa huollossa

Reitti kulki myös hyvin rehevien pusikoiden läpi pariin otteeseen. Muhun ei tarttunut yhtään punkkia, jonka voidaan katsoa olevan positiivinen juttu. Reitti teki tuollaisia pieniä lenkkejä ja toiseksi viimeisellä lenkillä juttelin niitä näitä Vätternrundanista ja ylipäätän maantiepyöräilystä. Yhdessä ylämäessä jäin vähän porukasta ja hölkkäsin soolona vähän alle kilometrin verran, kunnes soitto kaimalle varmisti, että olin tehnyt pienen pummin. Eipä hätää. Parin soiton jälkeen pääsin Gertrudsin viimeiseen huoltopaikkaan ja odottelin siellä Kaimaa ja Samia kaikessa rauhassa. 

Loppulenkki olikin sitten Samin ja Kaiman kanssa hipsuttelua maaliin. Muistin sentään potkaista navakasti kiveen rollaattoribaanalla ja sekös oli mukavaa. Välivenytykset varmistivat loppukirin onnistumisen ja Kaima antoi kaikkensa ja konosteli näyttävän maaliintulon kaikkien riemuksi. Sen jälkeen hyvin nopeasti kiitokset ja moikat kaikille, unohtamatta herkullista käristemakkaraa ja nokka kohti mökkiä punkalaitumelle, 340 kilometriä ja perille pääsin joskus 1:30 aamulla ja saunan kautta ehkä joskus neljän aikaan nukkumaan. Summaten reissu oli 5/5.

Venyy vaan ei pauku