 |
| Zen-hetki viimeisellä aterialla |
Chamonixin kisa siirtyi ensi vuodelle ja sama laulu myös Innsbruckin kanssa. Ruotsin Lapin vaellus ei toteudu tänä vuonna. Voihan korona! Hyvin huomaa turhautumisen kisojen peruuntumisen vuoksi siinä, ettei oikein ole napannut treenaaminen. Nousumetrejä on kertynyt oikein hyvin tälle vuodelle, mutta vielä ei fillarikausi ole avattuna ja uinti on jäänyt siihen, että talviturkki on heitetty pois.
Mä olen vähän niinkuin Kaptah Sinuhe Egyptiläisessä: Jos ei ole kuria ja järjestystä (kisoja), niin mä vaan lihon ja rötvähdän. Onneksi tilanne ei ole ihan toivoton. Ultra Pirineu olisi vielä näillä näkymin lokakuun alussa ja hienoa, että jotkut puuhamiehet jaksavat järjestää tekemistä kaltaiselleni vetelykselle. Tässäpä ajatuksiani Nyban järkkäämästä tapahtumasta Nuuksion kesäyössä.
Startti kello 21 Hotelli Nuuksion parkkipaikalta. Viitisentoista reippailijaa lähtee helteisen päivän päätteeksi metsään aloittamaan viikonlopun viettoa. Ihan karmea hiki, vaikka vauhti on hyvin maltillinen. Reitin isoin nousu on Swinghillin ylösnousemus ja sen huipulla ryhmäkuvan tunnelmaa häiritsevät ohuesti prätkäjätkät, jotka huudattavat vehkeitään ja nostattavat aikamoisen pölypilven. Kohteliaita nuoria nuo olivat, eli ei hätää. Täytyi vaan vähän jurputtaa.
Solvallan urheilupuistossa polkugladiaattorit ovat vähän lämmitelleet koneitaan. Nuuksio Backyard Ultra - tapahtuma alkoi kello 18 ja olemme sopivasti näkemässä karnevaalimeininkiä paikanpäällä. Kovat on muuten kovia. Jumisko paineli yli 200 kilometriä tapahtumassa, jossa ei lämpöä ainakaan puuttunut. Hieno homma.
Ensimmäinen huoltopiste parissa kympissä ja Nyba repii puskasta vähän sätkivän oloisen jätesäkin. Sisältö ei ollut paloiteltua henkilöä, vaan kaikenlaisia polkujuoksun ystävien herkkuja. Mittakaava normaaleihin tarjoiluihin vertautuu piispan pitämiseen pappilassa. Sama toistui reissun aikana kolmeen kertaan. Kerrassaan poikkeuksellisen hienoa järjestämistä.
Osa porukasta lähti nautiskelemaan puolesta taipaleesta. Erosimme heistä ja sanoimme moi. Tahtimme oli sen verran rauhallinen, että järven rannalla (oliskohan ollut Iso-Parikas) pidimme taukoa ja toisella puolella järveä huomasimme kolme valopäätä, joista yhdellä sattuu olemaan komea lauluääni. Lauri vetäisi hienon esityksen lintujen säestäessä. Täysin tyyni kesäyö, maaginen tunnelma. Onneksi sain olla mukana.
Muutama urhoollinen kävi yöuinnilla Suolikkaassa, jonka nimi ei tee oikeutta paikan kauneudelle. Tässä meidän puolikkaan matkalaiset yhyttivät meidät. Kun lähdimme jatkamaan, niin huomasimme, että Fatbike porukka oli yöpynyt Sarkkisen rantakallioille. Ei mua haittaa se, että ihmiset pystyttävät kansallispuistossa telttoja luonnon helmaan (vaikka sekin on kielletty). Se haittaa, että metsäpalovaroituksen aikaan tehdään nuotio keskelle metsää ja jätetään se vielä kaiken kukkuraksi kytemään ja painutaan telttoihin nukkumaan. Pari viikkoa aikaisemmin Nuuksiossa oli palanut jokunen hehtaari metsää, joten tämä ei ole mikään valinnainen tai leikin asia!
Vähän äänekästä neuvonpitoa ja nuotio sammui ilman käsirysyä. Fillaroitsijat vähän vänkäsivät selvästä asiasta, mutta tässäkin Nyba otti homman hoitoon ja tilanne raukesi. Mun huumorintajuuni vetosi se, että kun porukka oli pohtinut aluksi, että "Heitetäänkö nuo fillarit jorpakkoon", niin melko nopeasti oli tullut isoja, kiukkuisia fillaroitsijoita kyselemään, että "Oottekste jotain vitun Helsinkiläisiä vihreitä". Sellaista.
Loppumatka taittui leppoisasti rupatellen niitä näitä. Erittäin hyvä treeni, pitkä ja rauhallinen. En usko kellon antamia sykelukuja ranteesta mitattuna (keskisyke 128 ja yli 160 sykkeitä tunti ja kolme varttia, maksimissaan 190). Kun en aukaissut suutani hengittäessä, vaikka syke toki kiihtyi, muttei sentään ihan noin paljon. Yli 12 tunnin treeni on siitä mainio, että paikat alkaa jumittua ja kipeytyä, vaikka olisi kuinka iisiä. Seuraavaksi sitten parin viikon päästä CutOff TrailRunners ihmisten Calathonille (100 kilometriä ulkoilua) Pietarsaareen. Siitä lisää ensi numerossa.
 |
| Suolikas yöllä |
Vuosi alkaa olemaan puolivälissä ja aika hyvin olen 3000 kilometrin määrätavoitteessa ja selvästi edellä 100 verttitonnia.
 |
| Puolivälissä vuotta ihan hyvä pöhinä päällä, vaikka Kaptah-olo |
Comments
Post a Comment