Skip to main content

Loppuvuosi 2019 ja ensi vuoden kisat

Vaarojen Maratonin jälkeen vietin kevyen siirtymäkauden, kunnes lenkkipoluille alkoi houkuttelemaan kuivanmaan seireenin tavoin marrasputki/putkula. Tavoitteena oli parantaa edellisvuoden tulosta ja samalla kilometriennätystä uusiin lukemiin. Hommahan meni puikkoihin paremmin kuin hyvin. Ei sairastelua, eikä epäterveitä tuntemuksia yhtä lenkkiä lukuunottaen, jossa vasemman jalan akillesjänteen kyljestä tuli epäilyttäviä signaaleja. On mahdollista, että tuo tuli trikoohousujen vetoketjusta. Putken aikana tutustuin moneen uuteen lenkkipolkuun, suurimmat ahaa-elämykset Helsingin keskuspuistossa ja Pikkukosken suunnalla.



Joulukuun aikana on vielä kauden alussa kahden kesken olevan narunpään solmiminen. Toinen oli itselle hurja sadan verttitonnin tavoite. Se täyttyi itsenäisyyspäivän korvilla. Nyt kirjoittaessani 16.12. tavoitteesta on auki vielä reilu 80 kilometriä, joten ilman loukkaantumisia tavoite täyttyy.

23.12. päivitys: Tavoite täyttyi ja loppuvuosi lepoa!



Männä viikolla oli Kaldoaivin kisaajien tapaaminen Mikkelissä. Ensin metsissä ristiin rastiin, saunaan ja kivijalka-ravintola rimmasi hyvin tuntemuksiin. Erinomaiset pitsat naamaan ja seuraavaksi tästä aiheesta kevväämmällä Jyväskylässä, mutta hypätäänpä ensin.

Sen verran Mikkelistä, että Kaihun Frisbee Golf rata näytti olevan haastavaakin haastavampi, mutta pilvisestä päivästä huolimatta uskon järvimaisemien tekevän siitä hämmentävän hienon kesällä.

https://frisbeegolfradat.fi/rata/kaihun-frisbeegolfpuisto/

Samin suunnittelema lenkki oli kyllä hieno: Kommelivuori, ikimetsää, järvimaisemaa, kuivaa kangasmetsää ja seura ensiluokkaista ja jutut varmasti löylynlyömiä heti ensimetreistä. Tällaisia maisemia oli Mikkelissä. Lopetus uimahallille ja reissun rasituksen kanssa hyvin rimmaavaan Kivijalka-ravintolaan Pitsalle, joten mikäs siellä oli ollessa. Hieno paikka.






Entäpä ne vuoden 2020 kisat?
Kauden starttaa Finlandia hiihto viisikymppinen vapaalla tyylillä. Kolmas kerta toden sanoo.
Innsbruckin 110 kilometrinen avaa Keski-Euroopan polkujuoksu-ulottuvuuden mulle toukokuun taitteessa. https://innsbruckalpine.at/strecke/?lang=en/#k110

Distance: 108 kilometers
Ascent: 5.400 meters difference in altitude
Descent: 5.400 meters difference in altitude
UTMB®-points: 5 points
Mont Blanc Maraton 90 kilometrin kisa kesäkuun loppupuolella antaa ensipuraisun Ranskaan ja Chamonixin laaksoon. Hämmentävän hienot maisemat ja pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan, miten noin 2500 m korkeus vaikuttaa tekemiseeni.

https://www.marathonmontblanc.fr/en/races/90-km-du-mont-blanc/

Date : 26th June 2020
Start : 04:00 am
Distance : 91 km
Distance of heights : +/- 6220m
ITRA pointss : 5
(references : ITRA)
ULTRA TRAIL in semi-autonomy
Start to ‘Espoir’ Category
Limite to 1000 runners.
Maximum time : 24:00
5 full refreshments
3 lights refreshments

Huomenna laitan lapun sisään UTMB kisaan. Toivottavasti natsaa. Tiedon tästä saa 9.1.2020.  Saumat on nihkeät, ja heikommat kuin viime vuonna siitä syystä, että nyt tarvittavat kisapisteet saa kahden kisan perusteella, kun viime vuonna vaadittiin kolme pitkää ultraa suoritetuksi parin vuoden sisällä.

171 km & 10 300 m ascent
2 300 runners
Start on Friday 28/08/2020
at 18:00 from Chamonix

Comments

Popular posts from this blog

Transgrancanaria Classic (126 km, noin 6500 D+) Never again, yeah right

Meidän jengi Gran Canarian katolla Pilvien seasta löytyvät kuninkaanportaat Täydellinen auringonlasku Raapustelin kovan treeniohjelman päälle kaikenlaista joutavaa. Ihan oikea treenejä heikentävä juttu mulle tuntuu olevan kylmä ja pöpperöinen maaston pinta kotisuomessa. Lopputuloksena lantion seudulla inhottava kipu toimii kuin vilkku päällä. Vuorottelee vasemman ja oikean kankun kanssa. Pohjalle on kertynyt muutama ihan ookoo treeni, muttei lähestulkoon sellaista määrää jota ajattelin. Näinpä skaalaan tavoitteita alaspäin. Rima pysyy paikallaan kun riman alittaa, totesi Juice aikoinaan. Mä tavoittelen maaliin ja jos pystyn hölkkäämään rennosti kuninkaanportaat alas, niin papukaijamerkki heijastettakoon taivaalle! Jotain kämmiä täytyy aina tehdä valmisteluissa. Tällä kertaa en tajunnut ottaa passia mukaan numerolapun hakureissulle. Kuin ihmeen kaupalla löysin kuvan ajokortistani pilvestä ja toimihenkilö luovutti kisakamat ilman ylimääräistä ketunlenkkiä hotellilla. Bueno! Kivaa sen sij

polkujuoksuleiri Ehrwald Garmisch Füssen (30.8 - 6.9)

Matkakertomus reilun sadan kilometrin vuorijuoksuleiriltä Ehrwald on tosi nätti pikkukylä vuorien sylissä Itävallassa. Meidän reissun taika tapahtuu vehreiden niittyjen sijaan vuorilla. Saksan korkein vuori, Zugspitze odottaa valloittamistaan pari kilometriä korkeammalla laaksosta. Meidän nelikko Tomi, Santtu, Max ja mä yövymme hienossa hotellissa, Pure. Siistit vuoteet ja hiljainen atmosfääri ei siivitä meitä hyvään yöuneen. Vuorikuume on vähän sellainen vaiva.  Ensimmäinen päivä  Tämä ei kuitenkaan menoa estä, vaan tukevan aamupalan jälkeen seikkailu alkaa helpolla laskettelurinteen huoltotien sauvomisella kohti korkeuksia. Yllättävän varhaisessa vaiheessa juttujen taso muuttuu ala-arvoiseksi, jossa ei sinänsä ole uutta pilvettömältä taivaalta paahtavan auringon alla.  Tähän kohtaan mainitsen, että meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen. Aurinkoista ja ajoittain hikeätiristävän kuumaa! Aurinkorasvaa ei kannata unohtaa tai saa punahehkuisen niskan. Nimimerkki kokemu

Chianti ultra trail 21.3. - 24.3 (104km, 4km D+)

Max sai ikuistettua ihan nätin aamunkoin Matkakertomus eli pojat lähtee Raddalle. Tämä ei ole kirotusvire, vaan pelipaikka sijaitsee Toscanan viinilaaksossa Radda-nimisessä kylässä. Helsinki-Vantaalla tekemiseen luo tunnelmaa Espresso Housen kausituote Tea Latte Honeycomb normaalikokoisena. Aikamoinen ämpäri parfymoitua juomaa voi olla se juttu, muttei mun juttu. Mutta hei. Mehän emme märise, vaan lähestymme asioita positiivisen kautta, kauniin räntäsateisen kelin innoittamana. Juoman huumaava tuoksu houkuttelee mieleen kesän ja kärpäset. Annetaan siis ajan kulua, ja katsotaan löytyykö tarinasta viittauksia näihin ajatuksiin tuonnempana.  Kuuntelen koneessa Emmi Itärannan kirjaa Kuupäivän kirjeet. Sol. Jos kuuntelet tämän mielestäni kiinnostavan kirjan, ymmärrät viittauksen tai ehkä et. Voihan olla, että pidät tätä tekotaiteellisena paskana ja murahdat LOL. Matkalukemiseksi valikoitui kirjastosta Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö. Katsotaanpa sisäl