 |
| Me! Jokainen maaliin edellisvuotta paremmin, ja kaikki hienosti maaliin! (Mä toinen vasemmalta) |
Melkein viikon verran täyttä lepoa. Pari edellistä päivää etätyötä ja liikunta minimissä. Edellinen ilta: Pyörittelin ajatusta, että lähdenkö kisaan ollenkaan. Päätin tehdä päätöksen aamulla. Otin Buranan naamaan ja painuin nukkumaan. Aamulla Oura kertoi unenlaadusta, että "Bring it on". Hullua kyllä, tämä oli ratkaiseva asia, että lähdin radalle. Normivalmistelu: Aamupuuro, kahvi, hesari ja sen jälkeen pyöräilin kavereiden tykö, josta sitten siirryimme joukkueena pelipaikalle.
Noin tunnin ajan odotellessa kisan starttia, käytin ajan hyväksi poikkeuksellisesti lämmittelemällä ja jopa venyttelemällä. Olin edellisen päivän fiiliksen vuoksi ajatellut hyvin iisiä starttia, mutta nyt uusi päivä alkoi tuntua siltä, että "Bring it on!.
Käyn perisuomalaiseen tyyliin epäonnistumiset läpi!
Spinning wheels. Pääsin puoleen väliin, mutta sitten ei momentum kantanut.
Pipe hang. Jotenkin tässäkään en saanut hypättyä putkilta toiselle.
Blades. Ensimmäinen lankku päähän asti, heilautus, mutta en saanut kiinni toisesta lankusta.
Multi monkey bar. Köysien jälkeen ei enää riittänyt jerkku renkaille. Jotenkin tyrin tuon.
Nopea analyysi: Jerkkua yläkertaan ja erityisesti puristukseen ja erityisesti koordinaatioon ja tekniikaan. Jännä, kun en ole näitä(kään) treenannut, ettei mennyt ihan putkeen.
Juoksu meni reippaasti. Siinä en jäänyt varmaan paljon kuin ihan eliitille. Jossain lintsin luonto-osuudella pääsin tutustumaan maa-ampiaisiin. Kaksi osumaa: Päähän ja reiteen. Varmistin, etten ole ainakaan yliherkkä pistoksille. Nämä eivät vaikuttaneet onneksi yhtään tekemiseen. Konttien ylityksessä pääsin kokemaan sen, mikä tämä kisa oikeasti on: Punttasin kaverit ylös ja varmistin alas. Täysin tuntemattomia sällejä, mutta ei ollut epäilystäkään, etteikö tehdä yhteistyötä. Tämän kisan parasta antia tämä yhteisöllisyys ja toisten jeesaus!
Entäs se sijoitus? Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän!
Olin siis 116/3749 kokonaissarjassa, 107 miehissä ja kuudes omassa ikäryhmässä. Jess!
Seuraavaksi iso tähtäin kauden päätöksessä, Vaarojen 130 kilometrin tiukassa otatuksessa. Sitä ennen makustelen vielä Espoon rantamaratonia treenimielessä vaaroille. Onko se liian lähellä, jää nähtäväksi.
Valmistautumisesta:
Hetta-Pallas-Ylläksen jälkeen treeniin tuli ähky. Ei vaan kiinnosta urheilla, eikä ainakaan juosta. Mitä muuta sitä sitten tekisi. Lepoa ja löllymistä kesti aikansa ja elokuussa reilu sata kilometriä juoksua, joista viimeisellä viikolla valtaosa. Rentoa tekemistä keksin onneksi kaverin johdatuksesta frisbee golfista. Parin viikon kokemuksella tämä vaikuttaa ihan huippulajilta: Haastetta riittää pitkäksi aikaa ja erinomaisen kivaa kavereiden kanssa tekemistä luonnon keskellä. Käy mulle.
Comments
Post a Comment