Vuoden 2019 kisakalenteri

Jätemäki tulee tutuksi, kun koulin kinttujani yhteensopivaksi vuoristoon

Kisakalenteri 2019:

22.2. TransGranCanaria 128 km / 7500 m nousua (Espanjalaisia metrejä. Viime vuonna puolikkaalla nousua oli speksatun 3200 sijaan noin tuhat vähemmän. Aivan riittävästi)
http://www.transgrancanaria.net/en/race_cat/transgc/

27.4. Madeira Island Ultra Trail 115 km / 7100 m nousua (Ennakkoon kisoista kaikista haastavin jyrkän profiilinsa vuoksi)
https://www.miutmadeira.com/en/

11.5. RedBull 400 (Lahden suurmäen huiputus)

1.6. Tukholman Maraton (Asfalttijuoksu. Mitähän tästäkin tulee... Tavoitteena juosta noin 3:30 aika)

12.7. NUTS Hetta Pallas Ylläs 161,2 km /4200 m nousua (Ensimmäinen satamailinen, kääk. Tämä on todella tärkeä rajapyykki ja voi hyvinkin olla ainoa laatuaan. Tai sitten ei)
https://tracedetrail.com/en/trace/trace/64912

7.9. Tough Viking Helsinki - höntsäily

4.10. Vaarojen Maraton 130 km (Kauden päätös, tuplasin annoksen viime vuodesta. Ihan varmasti raskas kisa)

Vuoden 2018 Vaarojen Maratonin jälkeen oli muutaman viikon todella tyhjä olo. Marrasputki palautti fiiliksen tekemiseen ja joulukuusta alkaen vertikaalinousumäärät ovat lähteneet melkoiseen kasvuun. Syy tähän motivaation parantumiseen löytyy siitä, että täytin kisakalenteriani oikein Porvoon mitalla. Järkeilin asian jättärin ramppaamisen niin, että totuttamalla jalkojani nousuihin, sekä ylämäkeen että jyrkkään alamäkeen, menee kisareissut mukavammin purkkiin. Aika näyttää, miten järkeilyni toimii, sillä tasaisella juoksumäärät ovat puolestaan jääneet varsin vaatimattomiksi. Tavoitteeni on saada sata nousukilometriä purkkiin vuonna 2019. Tammikuun lopussa olen mukavasti edellä tavoitetta.

Viime vuoden summaus:

Vuosi 2018 lukuina. Veikkaan, että nousumetreistä on tullut reippaasti yli parikymmentä kilometriä Marras-joulukuussa. Silmiinpistävää on myös mitätön polkupyöräilyn ja uinnin osuus.

Kunnollista tunkkausta jätemäellä:

Marrasputki 2018:

Comments

Transgrancanaria Classic (126 km, noin 6500 D+) Never again, yeah right

Meidän jengi Gran Canarian katolla Pilvien seasta löytyvät kuninkaanportaat Täydellinen auringonlasku Raapustelin kovan treeniohjelman päälle kaikenlaista joutavaa. Ihan oikea treenejä heikentävä juttu mulle tuntuu olevan kylmä ja pöpperöinen maaston pinta kotisuomessa. Lopputuloksena lantion seudulla inhottava kipu toimii kuin vilkku päällä. Vuorottelee vasemman ja oikean kankun kanssa. Pohjalle on kertynyt muutama ihan ookoo treeni, muttei lähestulkoon sellaista määrää jota ajattelin. Näinpä skaalaan tavoitteita alaspäin. Rima pysyy paikallaan kun riman alittaa, totesi Juice aikoinaan. Mä tavoittelen maaliin ja jos pystyn hölkkäämään rennosti kuninkaanportaat alas, niin papukaijamerkki heijastettakoon taivaalle! Jotain kämmiä täytyy aina tehdä valmisteluissa. Tällä kertaa en tajunnut ottaa passia mukaan numerolapun hakureissulle. Kuin ihmeen kaupalla löysin kuvan ajokortistani pilvestä ja toimihenkilö luovutti kisakamat ilman ylimääräistä ketunlenkkiä hotellilla. Bueno! Kivaa sen sij

polkujuoksuleiri Ehrwald Garmisch Füssen (30.8 - 6.9)

Matkakertomus reilun sadan kilometrin vuorijuoksuleiriltä Ehrwald on tosi nätti pikkukylä vuorien sylissä Itävallassa. Meidän reissun taika tapahtuu vehreiden niittyjen sijaan vuorilla. Saksan korkein vuori, Zugspitze odottaa valloittamistaan pari kilometriä korkeammalla laaksosta. Meidän nelikko Tomi, Santtu, Max ja mä yövymme hienossa hotellissa, Pure. Siistit vuoteet ja hiljainen atmosfääri ei siivitä meitä hyvään yöuneen. Vuorikuume on vähän sellainen vaiva. Ensimmäinen päivä Tämä ei kuitenkaan menoa estä, vaan tukevan aamupalan jälkeen seikkailu alkaa helpolla laskettelurinteen huoltotien sauvomisella kohti korkeuksia. Yllättävän varhaisessa vaiheessa juttujen taso muuttuu ala-arvoiseksi, jossa ei sinänsä ole uutta pilvettömältä taivaalta paahtavan auringon alla. Tähän kohtaan mainitsen, että meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen. Aurinkoista ja ajoittain hikeätiristävän kuumaa! Aurinkorasvaa ei kannata unohtaa tai saa punahehkuisen niskan. Nimimerkki kokemu

Chianti ultra trail 21.3. - 24.3 (104km, 4km D+)

Max sai ikuistettua ihan nätin aamunkoin Matkakertomus eli pojat lähtee Raddalle. Tämä ei ole kirotusvire, vaan pelipaikka sijaitsee Toscanan viinilaaksossa Radda-nimisessä kylässä. Helsinki-Vantaalla tekemiseen luo tunnelmaa Espresso Housen kausituote Tea Latte Honeycomb normaalikokoisena. Aikamoinen ämpäri parfymoitua juomaa voi olla se juttu, muttei mun juttu. Mutta hei. Mehän emme märise, vaan lähestymme asioita positiivisen kautta, kauniin räntäsateisen kelin innoittamana. Juoman huumaava tuoksu houkuttelee mieleen kesän ja kärpäset. Annetaan siis ajan kulua, ja katsotaan löytyykö tarinasta viittauksia näihin ajatuksiin tuonnempana. Kuuntelen koneessa Emmi Itärannan kirjaa Kuupäivän kirjeet. Sol. Jos kuuntelet tämän mielestäni kiinnostavan kirjan, ymmärrät viittauksen tai ehkä et. Voihan olla, että pidät tätä tekotaiteellisena paskana ja murahdat LOL. Matkalukemiseksi valikoitui kirjastosta Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö. Katsotaanpa sisäl

Mun lappujuoksut

Search This Blog