Mun YPH eli asiaa palluroista
Aurinko paistaa koko yön. Äkäskero by night.
Kuva: Hannu Lempinen
Mulle reissu Ylläkseltä Hettaan on erityisen merkityksellinen, koska se antoi inspiraation poluilla juoksemiselleni pari vuotta takaperin, kun seurasin kaverin edesottamuksia luonnonvoimia vastaan. Hän oli pallura karttapohjalla. Tätä verkkaisesti etenevää jännitysnäytelmää voisi joku asiaan vihkiytymätön pitää likimain yhtä kiinnostavana kuin maalin kuivumista. Siinä samalla ehtii katsoa maisemia reitiltä netistä ja huppistakeikkaa, huomaa seuraavansa tapahtumaa yllättävän tiiviisti ja miettivänsä, mitä kaikkea siellä tapahtuu. Miksei se pallura jo liiku. Huh, nyt se onneksi kulkee taas jo rivakasti ja seuraava huolto on jo lähellä.
Antakaa hyvät kisajärjestäjät ainakin kaikille pitkän matkan kulkijoille ja heidän porukoille mahdollisuus seurata palluroita ja elää hengessä, reaaliajassa. Onhan se rahallinen satsaus, mutta uskon, että kaikki palluroiden kisapaikalle tulevat huoltojoukot tulevat vielä sankemmin joukoin paikalle ja tämä maksaa itsensä takaisin. Voisiko järjestävä paikkakunta osallistua tähän ja kisakauden ulkopuolella GPS lähettimet voisivat toimia vaikka myytävänä lisäturvapalveluna turisteille - mene tiedä.
Odotin ennen kisaa zombie-oloa, jota ei onneksi tullutkaan. Inhottavimmat hetket matkan varrella oli jokunen kilometri ennen Pallasta oleva kapea polku, jossa kuivat oksat tai terävät havupuut repivät tuon tuostakin reisiä. Jos niitä alkoi seuraamaan liikaa, niin varmasti potkaisi jotain kiveä kengänkärjellä. Tämä teki täydellisen fast food - kokemuksen paikallisille pikku herkkusuille, mäkäräisille. Onneksi olin laittanut kompressiosäärystimet jalkaan, joten osumakohtaa oli ainakin vähän rajoitetummin tarjolla.
Kisan lopussa pään kannalta haastavimmaksi povaamani hiekka/pikitie sujuikin yllättävän mukavasti. Lähdin pitämään tasaista vauhtia rennon reippaasti juosten. En uskaltanut kävellä, sillä jalkojen rakot tekivät kipeää. Jotenkin juostessa kipua ei huomannut ja näinpä pääsin hymy huulilla maaliin.
Pitkällä matkalla ja rauhallisemmalla tahdilla ehdin ihailemaan maisemia ihan toisella tavalla kuin aiemmin. Totean maisemista vähän matrix-elokuvaa mukaillen: "haluatko tietää, mikä YPH on? Sun täytyy se itse kokea ja valita oma lempparinäkymäsi kattavasta valikoimasta."
Ensimmäisenä palautuspäivänä kroppa on ihan ylikierroksilla. Se näkyy siten, että ei nukuta ja paikkoja ei pahemmin särje. Olen aivan varma, että parin päivän päästä väsyttää ja paljon. Hermoston palautuminen kestää paljon kauemmin, mutta toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin ja Kaldoaivi odottaa 10-11.8.
Opitut:
- Lyhythihainen fillaripaita toimii mainiosti kisassa. Se laajensi kuljetuskapasiteettia liiviin mukavasti kaikelle pikkusälälle, kuten roskille.
- Mantelit auttoivat geeli/urheilujuoma-ällötykseen.
- Hoka Speedgoat 2 toimii rakassa kuin räikkä lihassa, eli erittäin hyvin.
- Salomon S-lab sense 6 toimi alkumatkan mainiosti. Mun normikoko kengissä on napakka 42,5 ja yleensä poluille 43 (US9). Nyt koko oli 44 (US 10). Hämmästelin, kuinka tarkka ja hyvin iskuja imevä rakenne tossussa on: Ihan hirveästi en kiviä potkinut matkalla, mutta pari napakkaa tälliä sain testattua. Ei tuntunut missään. Ylläksen rakkaan kenkä soveltui myös mainiosti, joten veikkaanpa, että lyhyemmillä matkoilla tämä on mun "weapon of choice".
- Kartta kannattaa rei'ittää numerolapun alle numerolappuvyöhön. Siitä on helppo vilkaista missä on menossa, kun alkaa olemaan jo vähän löylyn lyömä.
Opittavaa:
- Mäkäräaikaan pitkää päälle tai jotain parempaa myrkkyä
- Maalialueelle pitkät vaatteet mukaan. Kiva oli olla tuplatreffeilla meidän pikku herkkusuiden, mäkäräisten kanssa.
- Kuinka usein kiristää kengännauhoja kisan aikana. En kajonnut kengännauhoihin Pallakselta Hettaan välillä kertaakaan. Tämä saattoi olla se virhe, miksi sain kuusi pienehköä, mutta hitokseen kipeetä rakkoa kinttuihin.
- Alkumatkalla mulla oli jalassa Injinji-varvassukat, ei yhtään rakkoa. Olisiko lopputulos ollut parempi, jos olisin vaihtanut ne jalkaan myös Pallaksen huollossa?
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä huomiona reissusta oli mainio reissukaverini Hannu. Hänen kanssaan taivalsin pari vuotta sitten ensimmäisen lappu-polkujuoksuni Karhunkierroksen. Sopivan rauhallisella tahdilla ja tarinoiden niitänäitä matka taittuu mukavasti. Rakkojen aiheuttamien jalkakipujen vuoksi olisin varmasti juossut loppumatkasta enemmän. Olisiko sitten tullut zombie-olo?
Täältä näkee palluroiden kiehtovat liikkeet karttapohjalla:
http://www.tulospalvelu.fi/gps/2018nutspallas134/
Video matkasta by Hannu Lempinen:
Aurinko paistaa koko yön. Äkäskero by night.
Kuva: Hannu Lempinen
Mulle reissu Ylläkseltä Hettaan on erityisen merkityksellinen, koska se antoi inspiraation poluilla juoksemiselleni pari vuotta takaperin, kun seurasin kaverin edesottamuksia luonnonvoimia vastaan. Hän oli pallura karttapohjalla. Tätä verkkaisesti etenevää jännitysnäytelmää voisi joku asiaan vihkiytymätön pitää likimain yhtä kiinnostavana kuin maalin kuivumista. Siinä samalla ehtii katsoa maisemia reitiltä netistä ja huppistakeikkaa, huomaa seuraavansa tapahtumaa yllättävän tiiviisti ja miettivänsä, mitä kaikkea siellä tapahtuu. Miksei se pallura jo liiku. Huh, nyt se onneksi kulkee taas jo rivakasti ja seuraava huolto on jo lähellä.
Antakaa hyvät kisajärjestäjät ainakin kaikille pitkän matkan kulkijoille ja heidän porukoille mahdollisuus seurata palluroita ja elää hengessä, reaaliajassa. Onhan se rahallinen satsaus, mutta uskon, että kaikki palluroiden kisapaikalle tulevat huoltojoukot tulevat vielä sankemmin joukoin paikalle ja tämä maksaa itsensä takaisin. Voisiko järjestävä paikkakunta osallistua tähän ja kisakauden ulkopuolella GPS lähettimet voisivat toimia vaikka myytävänä lisäturvapalveluna turisteille - mene tiedä.
Odotin ennen kisaa zombie-oloa, jota ei onneksi tullutkaan. Inhottavimmat hetket matkan varrella oli jokunen kilometri ennen Pallasta oleva kapea polku, jossa kuivat oksat tai terävät havupuut repivät tuon tuostakin reisiä. Jos niitä alkoi seuraamaan liikaa, niin varmasti potkaisi jotain kiveä kengänkärjellä. Tämä teki täydellisen fast food - kokemuksen paikallisille pikku herkkusuille, mäkäräisille. Onneksi olin laittanut kompressiosäärystimet jalkaan, joten osumakohtaa oli ainakin vähän rajoitetummin tarjolla.
Kisan lopussa pään kannalta haastavimmaksi povaamani hiekka/pikitie sujuikin yllättävän mukavasti. Lähdin pitämään tasaista vauhtia rennon reippaasti juosten. En uskaltanut kävellä, sillä jalkojen rakot tekivät kipeää. Jotenkin juostessa kipua ei huomannut ja näinpä pääsin hymy huulilla maaliin.
Pitkällä matkalla ja rauhallisemmalla tahdilla ehdin ihailemaan maisemia ihan toisella tavalla kuin aiemmin. Totean maisemista vähän matrix-elokuvaa mukaillen: "haluatko tietää, mikä YPH on? Sun täytyy se itse kokea ja valita oma lempparinäkymäsi kattavasta valikoimasta."
Ensimmäisenä palautuspäivänä kroppa on ihan ylikierroksilla. Se näkyy siten, että ei nukuta ja paikkoja ei pahemmin särje. Olen aivan varma, että parin päivän päästä väsyttää ja paljon. Hermoston palautuminen kestää paljon kauemmin, mutta toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin ja Kaldoaivi odottaa 10-11.8.
Opitut:
- Lyhythihainen fillaripaita toimii mainiosti kisassa. Se laajensi kuljetuskapasiteettia liiviin mukavasti kaikelle pikkusälälle, kuten roskille.
- Mantelit auttoivat geeli/urheilujuoma-ällötykseen.
- Hoka Speedgoat 2 toimii rakassa kuin räikkä lihassa, eli erittäin hyvin.
- Salomon S-lab sense 6 toimi alkumatkan mainiosti. Mun normikoko kengissä on napakka 42,5 ja yleensä poluille 43 (US9). Nyt koko oli 44 (US 10). Hämmästelin, kuinka tarkka ja hyvin iskuja imevä rakenne tossussa on: Ihan hirveästi en kiviä potkinut matkalla, mutta pari napakkaa tälliä sain testattua. Ei tuntunut missään. Ylläksen rakkaan kenkä soveltui myös mainiosti, joten veikkaanpa, että lyhyemmillä matkoilla tämä on mun "weapon of choice".
- Kartta kannattaa rei'ittää numerolapun alle numerolappuvyöhön. Siitä on helppo vilkaista missä on menossa, kun alkaa olemaan jo vähän löylyn lyömä.
Opittavaa:
- Mäkäräaikaan pitkää päälle tai jotain parempaa myrkkyä
- Maalialueelle pitkät vaatteet mukaan. Kiva oli olla tuplatreffeilla meidän pikku herkkusuiden, mäkäräisten kanssa.
- Kuinka usein kiristää kengännauhoja kisan aikana. En kajonnut kengännauhoihin Pallakselta Hettaan välillä kertaakaan. Tämä saattoi olla se virhe, miksi sain kuusi pienehköä, mutta hitokseen kipeetä rakkoa kinttuihin.
- Alkumatkalla mulla oli jalassa Injinji-varvassukat, ei yhtään rakkoa. Olisiko lopputulos ollut parempi, jos olisin vaihtanut ne jalkaan myös Pallaksen huollossa?
Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä huomiona reissusta oli mainio reissukaverini Hannu. Hänen kanssaan taivalsin pari vuotta sitten ensimmäisen lappu-polkujuoksuni Karhunkierroksen. Sopivan rauhallisella tahdilla ja tarinoiden niitänäitä matka taittuu mukavasti. Rakkojen aiheuttamien jalkakipujen vuoksi olisin varmasti juossut loppumatkasta enemmän. Olisiko sitten tullut zombie-olo?
Täältä näkee palluroiden kiehtovat liikkeet karttapohjalla:
http://www.tulospalvelu.fi/gps/2018nutspallas134/
Video matkasta by Hannu Lempinen:
Comments
Post a Comment