Kirjoitan muutaman rivin myös vuoden 2018 HCR:stä, koska kyllähän sekin lappujuoksun määritelmän täyttää komeasti. Tänäkin vuonna ilmoittauduin kisaan ennen kuin tiesin osallistuvani viikkoa myöhemmin Karhunkierrokselle. Kisataktiikkana oli juosta kisa rennosti läpi, eikä riuhtoa mitään kovia aikoja. Tähtäsin aikaan 1:40 - 1:45. Saamani tavattoman pieni kisanumero vähän poltteli painamaan lappua lattiaan.
Startti. Lähdin kisataktiikan mukaisella vauhdilla liikkeelle vähän porukan keskivälin etupuolelta. Jälleen kerran katsoin hölmistyneenä, kun ihmisiä lappaa ohi vasemmalta ja oikealta ja jos olisin katsonut jalkoihini, niin varmaan alapuoleltakin olisi joku ollut juoksemassa ohi. Wau! Keskityin pitämään sykkeet mukavuusalueella ja ehkä ensimmäisen vitosen jälkeen ei enää porukkaa lapannutkaan ohi.
Jalassani olivat Addun Adios puustit. Alkukilometreillä kävi kivuliaan selväksi, etten todellakaan ollut juossut reippaammin asfaltilla pitkään aikaan, vaan nylkännyt PerusKuntoa metsäpoluilla. Ehkäpä tämän takia säären etupuolet olivat kuin tulessa. Vauhtina oli noin 4:40 min/km. Tämä on mulle nykyisellään ihan reipasta vauhtia, mutta syke oli tosiaan mukavuusalueella, mutta tuo polttelu. Tästä tulisi vielä pitkä kisa.
Munkkiniemen hiekkapätkällä sain miettiä syntyjä syviä, mutta sen jälkeen kramppi tai mikä lie alkoi antautumaan ja juoksu muuttui helpommaksi ja homma alkoi tuntumaan kivalta. Rennosti vaan eteenpäin ja ensimmäisen kympin jälkeen ajattelin, että nythän voisin yrittää negatiivista splittiä, mutta riuhtomaan en rupea. Rullailen vain rennosti eteenpäin, joskin syke alkoi varmasti olemaan jo kisalukemissa. Mukava fiilis, kun selkiä lappaa vastaan ja itsellä hymy huulilla ja mitään ongelmia ei tuntunut olevan.
Viidentoista kilometrin jälkeen meno karkasi vähän laukalle ja erityisesti Downtown 69 porukan näkemisen jälkeen alkoi ihan kunnollinen loppuveto. Viimeinen kilometri tuli reippaasti alle neljän minuutin ja yllätin itseni nojaamasta maaliviivan jälkeen aitaan ja kakomassa sylkeä ulos. Melko rentoa tekemistä todellakin =). Noin minuutin jälkeen olo helpotti ja pääsin nauttimaan maalialueen tarjonnasta. Sen jälkeen rento fillarointi kotiin ja valmistautuminen Karhunkierrokselle voisi alkaa.
Comments
Post a Comment