Skip to main content

Helsinki City Run (19.5.2018)

Kirjoitan muutaman rivin myös vuoden 2018 HCR:stä, koska kyllähän sekin lappujuoksun määritelmän täyttää komeasti. Tänäkin vuonna ilmoittauduin kisaan ennen kuin tiesin osallistuvani viikkoa myöhemmin Karhunkierrokselle. Kisataktiikkana oli juosta kisa rennosti läpi, eikä riuhtoa mitään kovia aikoja. Tähtäsin aikaan 1:40 - 1:45. Saamani tavattoman pieni kisanumero vähän poltteli painamaan lappua lattiaan.

Startti. Lähdin kisataktiikan mukaisella vauhdilla liikkeelle vähän porukan keskivälin etupuolelta. Jälleen kerran katsoin hölmistyneenä, kun ihmisiä lappaa ohi vasemmalta ja oikealta ja jos olisin katsonut jalkoihini, niin varmaan alapuoleltakin olisi joku ollut juoksemassa ohi. Wau! Keskityin pitämään sykkeet mukavuusalueella ja ehkä ensimmäisen vitosen jälkeen ei enää porukkaa lapannutkaan ohi.

Jalassani olivat Addun Adios puustit. Alkukilometreillä kävi kivuliaan selväksi, etten todellakaan ollut juossut reippaammin asfaltilla pitkään aikaan, vaan nylkännyt PerusKuntoa metsäpoluilla. Ehkäpä tämän takia säären etupuolet olivat kuin tulessa. Vauhtina oli noin 4:40 min/km. Tämä on mulle nykyisellään ihan reipasta vauhtia, mutta syke oli tosiaan mukavuusalueella, mutta tuo polttelu. Tästä tulisi vielä pitkä kisa.

Munkkiniemen hiekkapätkällä sain miettiä syntyjä syviä, mutta sen jälkeen kramppi tai mikä lie alkoi antautumaan ja juoksu muuttui helpommaksi ja homma alkoi tuntumaan kivalta. Rennosti vaan eteenpäin ja ensimmäisen kympin jälkeen ajattelin, että nythän voisin yrittää negatiivista splittiä, mutta riuhtomaan en rupea. Rullailen vain rennosti eteenpäin, joskin syke alkoi varmasti olemaan jo kisalukemissa. Mukava fiilis, kun selkiä lappaa vastaan ja itsellä hymy huulilla ja mitään ongelmia ei tuntunut olevan.

Viidentoista kilometrin jälkeen meno karkasi vähän laukalle ja erityisesti Downtown 69 porukan näkemisen jälkeen alkoi ihan kunnollinen loppuveto. Viimeinen kilometri tuli reippaasti alle neljän minuutin ja yllätin itseni nojaamasta maaliviivan jälkeen aitaan ja kakomassa sylkeä ulos. Melko rentoa tekemistä todellakin =). Noin minuutin jälkeen olo helpotti ja pääsin nauttimaan maalialueen tarjonnasta. Sen jälkeen rento fillarointi kotiin ja valmistautuminen Karhunkierrokselle voisi alkaa. 




Comments

Popular posts from this blog

Transgrancanaria Classic (126 km, noin 6500 D+) Never again, yeah right

Meidän jengi Gran Canarian katolla Pilvien seasta löytyvät kuninkaanportaat Täydellinen auringonlasku Raapustelin kovan treeniohjelman päälle kaikenlaista joutavaa. Ihan oikea treenejä heikentävä juttu mulle tuntuu olevan kylmä ja pöpperöinen maaston pinta kotisuomessa. Lopputuloksena lantion seudulla inhottava kipu toimii kuin vilkku päällä. Vuorottelee vasemman ja oikean kankun kanssa. Pohjalle on kertynyt muutama ihan ookoo treeni, muttei lähestulkoon sellaista määrää jota ajattelin. Näinpä skaalaan tavoitteita alaspäin. Rima pysyy paikallaan kun riman alittaa, totesi Juice aikoinaan. Mä tavoittelen maaliin ja jos pystyn hölkkäämään rennosti kuninkaanportaat alas, niin papukaijamerkki heijastettakoon taivaalle! Jotain kämmiä täytyy aina tehdä valmisteluissa. Tällä kertaa en tajunnut ottaa passia mukaan numerolapun hakureissulle. Kuin ihmeen kaupalla löysin kuvan ajokortistani pilvestä ja toimihenkilö luovutti kisakamat ilman ylimääräistä ketunlenkkiä hotellilla. Bueno! Kivaa sen sij

polkujuoksuleiri Ehrwald Garmisch Füssen (30.8 - 6.9)

Matkakertomus reilun sadan kilometrin vuorijuoksuleiriltä Ehrwald on tosi nätti pikkukylä vuorien sylissä Itävallassa. Meidän reissun taika tapahtuu vehreiden niittyjen sijaan vuorilla. Saksan korkein vuori, Zugspitze odottaa valloittamistaan pari kilometriä korkeammalla laaksosta. Meidän nelikko Tomi, Santtu, Max ja mä yövymme hienossa hotellissa, Pure. Siistit vuoteet ja hiljainen atmosfääri ei siivitä meitä hyvään yöuneen. Vuorikuume on vähän sellainen vaiva.  Ensimmäinen päivä  Tämä ei kuitenkaan menoa estä, vaan tukevan aamupalan jälkeen seikkailu alkaa helpolla laskettelurinteen huoltotien sauvomisella kohti korkeuksia. Yllättävän varhaisessa vaiheessa juttujen taso muuttuu ala-arvoiseksi, jossa ei sinänsä ole uutta pilvettömältä taivaalta paahtavan auringon alla.  Tähän kohtaan mainitsen, että meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen. Aurinkoista ja ajoittain hikeätiristävän kuumaa! Aurinkorasvaa ei kannata unohtaa tai saa punahehkuisen niskan. Nimimerkki kokemu

Chianti ultra trail 21.3. - 24.3 (104km, 4km D+)

Max sai ikuistettua ihan nätin aamunkoin Matkakertomus eli pojat lähtee Raddalle. Tämä ei ole kirotusvire, vaan pelipaikka sijaitsee Toscanan viinilaaksossa Radda-nimisessä kylässä. Helsinki-Vantaalla tekemiseen luo tunnelmaa Espresso Housen kausituote Tea Latte Honeycomb normaalikokoisena. Aikamoinen ämpäri parfymoitua juomaa voi olla se juttu, muttei mun juttu. Mutta hei. Mehän emme märise, vaan lähestymme asioita positiivisen kautta, kauniin räntäsateisen kelin innoittamana. Juoman huumaava tuoksu houkuttelee mieleen kesän ja kärpäset. Annetaan siis ajan kulua, ja katsotaan löytyykö tarinasta viittauksia näihin ajatuksiin tuonnempana.  Kuuntelen koneessa Emmi Itärannan kirjaa Kuupäivän kirjeet. Sol. Jos kuuntelet tämän mielestäni kiinnostavan kirjan, ymmärrät viittauksen tai ehkä et. Voihan olla, että pidät tätä tekotaiteellisena paskana ja murahdat LOL. Matkalukemiseksi valikoitui kirjastosta Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö. Katsotaanpa sisäl