Skip to main content

Sipoonkorpi trail 30 (21.4.2018)

Suoritin noin vuosi takaperin ensimmäisen tavallaan Lappu-polkujuoksuni Möttösen Minnan kanssa Sipoonkorpi Trailin jälkijuoksijoina. Siitä palkaksi lohkesi osallistumisoikeus varsinaiseen kisaan. Valkkasin kolmikymppisen matkan.

Alkukarsinassa tuli mieluisa yllätys. Hyvinkään Stoppari osallistui koetokseen. Taitoin alkumatkan, ehkä noin kymppiin asti hänen kanssaan mukavan leppoisasti. Sen jälkeen mulla oli tossu niin hanakasti syönnillään, että matkamme erkanivat.

Keli oli yllättävän lämmin ja reitti oli yllättävän märkä ja paikoitellen ihan naurettavan kurainen. Mutapainin ystävät tykkäisivät tästä reitistä!

Matka taittui mukavasti ja lopussa pystyi kirraamaan vielä oikein kunnollisen loppuvedon. Tästä palkaksi lohkesi 20. sija. Muistan vielä, kuinka siinä pari kilometriä ennen maalia olevassa kunnollisessa nousussa alkoi tuntumaan orastavia kramppeja ja sen, että kiiruhdin viimeisen kilometrin aikaan 4:23, johon olen ilman muuta tyytyväinen.

http://www.racetecresults.com/Results.aspx?CId=16587&RId=107


Juoksun jälkeen oli mahdollisuus käydä saunassa ja uimassa. Jätin pulikoimiset kylymässä vedessä muille.

Päällä mulla oli VJ Sportin Irock2:t, jotka toimivat kuralillin jälkeen kallioilla oikein hyvin. Ehkä joku tosi vahvasti kuvioitu kenkä olisi tuolle mudalle sopivampi. Jalassa shortsit ja pitkähihainen Under Armorin paita.

Kirjoittelen tämän muistelon kesän kisojen jälkeen. Huomaan, että yksityiskohdat alkavat unohtua -- tämän takia näitä tuntoja naputtelen. Muutaman vuoden päästä ei tästä kisasta muuten muista juuri mitään.





Comments

Popular posts from this blog

Transgrancanaria Classic (126 km, noin 6500 D+) Never again, yeah right

Meidän jengi Gran Canarian katolla Pilvien seasta löytyvät kuninkaanportaat Täydellinen auringonlasku Raapustelin kovan treeniohjelman päälle kaikenlaista joutavaa. Ihan oikea treenejä heikentävä juttu mulle tuntuu olevan kylmä ja pöpperöinen maaston pinta kotisuomessa. Lopputuloksena lantion seudulla inhottava kipu toimii kuin vilkku päällä. Vuorottelee vasemman ja oikean kankun kanssa. Pohjalle on kertynyt muutama ihan ookoo treeni, muttei lähestulkoon sellaista määrää jota ajattelin. Näinpä skaalaan tavoitteita alaspäin. Rima pysyy paikallaan kun riman alittaa, totesi Juice aikoinaan. Mä tavoittelen maaliin ja jos pystyn hölkkäämään rennosti kuninkaanportaat alas, niin papukaijamerkki heijastettakoon taivaalle! Jotain kämmiä täytyy aina tehdä valmisteluissa. Tällä kertaa en tajunnut ottaa passia mukaan numerolapun hakureissulle. Kuin ihmeen kaupalla löysin kuvan ajokortistani pilvestä ja toimihenkilö luovutti kisakamat ilman ylimääräistä ketunlenkkiä hotellilla. Bueno! Kivaa sen sij

polkujuoksuleiri Ehrwald Garmisch Füssen (30.8 - 6.9)

Matkakertomus reilun sadan kilometrin vuorijuoksuleiriltä Ehrwald on tosi nätti pikkukylä vuorien sylissä Itävallassa. Meidän reissun taika tapahtuu vehreiden niittyjen sijaan vuorilla. Saksan korkein vuori, Zugspitze odottaa valloittamistaan pari kilometriä korkeammalla laaksosta. Meidän nelikko Tomi, Santtu, Max ja mä yövymme hienossa hotellissa, Pure. Siistit vuoteet ja hiljainen atmosfääri ei siivitä meitä hyvään yöuneen. Vuorikuume on vähän sellainen vaiva.  Ensimmäinen päivä  Tämä ei kuitenkaan menoa estä, vaan tukevan aamupalan jälkeen seikkailu alkaa helpolla laskettelurinteen huoltotien sauvomisella kohti korkeuksia. Yllättävän varhaisessa vaiheessa juttujen taso muuttuu ala-arvoiseksi, jossa ei sinänsä ole uutta pilvettömältä taivaalta paahtavan auringon alla.  Tähän kohtaan mainitsen, että meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen. Aurinkoista ja ajoittain hikeätiristävän kuumaa! Aurinkorasvaa ei kannata unohtaa tai saa punahehkuisen niskan. Nimimerkki kokemu

Chianti ultra trail 21.3. - 24.3 (104km, 4km D+)

Max sai ikuistettua ihan nätin aamunkoin Matkakertomus eli pojat lähtee Raddalle. Tämä ei ole kirotusvire, vaan pelipaikka sijaitsee Toscanan viinilaaksossa Radda-nimisessä kylässä. Helsinki-Vantaalla tekemiseen luo tunnelmaa Espresso Housen kausituote Tea Latte Honeycomb normaalikokoisena. Aikamoinen ämpäri parfymoitua juomaa voi olla se juttu, muttei mun juttu. Mutta hei. Mehän emme märise, vaan lähestymme asioita positiivisen kautta, kauniin räntäsateisen kelin innoittamana. Juoman huumaava tuoksu houkuttelee mieleen kesän ja kärpäset. Annetaan siis ajan kulua, ja katsotaan löytyykö tarinasta viittauksia näihin ajatuksiin tuonnempana.  Kuuntelen koneessa Emmi Itärannan kirjaa Kuupäivän kirjeet. Sol. Jos kuuntelet tämän mielestäni kiinnostavan kirjan, ymmärrät viittauksen tai ehkä et. Voihan olla, että pidät tätä tekotaiteellisena paskana ja murahdat LOL. Matkalukemiseksi valikoitui kirjastosta Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö. Katsotaanpa sisäl